Parveketilanne

Nyt kun tuota vettä tulee tuutin täydeltä, ei paljoa parvekkeen hyväksi voi tehdä. Siirryin siis seurustelemaan Singerin kanssa ja ompelin tuoliin jonkinlaista päällistä. Vielä pitäisi toinen tehdä. Mikähän siinäkin on, että just sopivaa kangasta ei muka ole, vaikka niitä kankaita on aikalailla? Olen päättänyt kuitenkin olla ostamatta kangasta, vanhaa hamstrattua varastoa täytyy saada pienemmäksi, joten mennään sitten sekametelisoppa meiningillä. Kuvasin toissapäivänä vähän parvekekasvienkin tämän hetkistä tilannetta.

Dahlia on kiskassut sen verran korkeutta, että sen yläpuolella oleva hylly piti ottaa pois. 

Ylemmän kerroksen väkeä. Köynnöstäviä kukkia, basilikaa, minttua, muratti.

Alemman kerroksen väkeä. Tomaattia, chiliä, mansikkaa, persiljaa ja tilliä.

                 
Nyt kun näitä on saanut kanniskella sisälle ja ulos vuoronperään, kävi sitten yhtenä päivänä huonosti.
Laitoin tuollaista "laaria" hyllyyn ja sepäs menikin siitä välistä hupsista vaan.
Parista kasvista lensi mullat ja yksi lautanen hajosi. Siksipä tuolla alla on multaa lattiallakin, odottaa kuivumista ja että sen saa imuroitua, vaikka suurimman osan sainkin jo pois. Valmistaja ei ole huomioinut, että jos laari menee vähänkään vinoon, se putoaa läpi kehikon tai ehkä ei ole ajatellut, että näitä pitää siirrellä keväällä.

Laitan vielä yhden parvekkeen ulkopuoleltakin olevan kuvan Mielestäni kauppakeskukset ja metroasemat ovat suht rumia rakennuksia ulospäin, mutta paljonhan riippuu siitä, miltä kantilta asiaa katsoo, vai mitä mieltä olette?

Tämä ei ehkä ole ensimmäinen mielikuva itäkeskuksen kauppakeskuksesta?

                                                                     

Metsässäkin tapahtuu

Tänään päivällä oli niin ihana ilma, että samoilin metsässä vähän enemmänkin. Kamera on taikasana, sen kun ottaa mukaan, tulee metsää katsottua aivan eri tavalla, kokeilkaa vaikka! Ihan pienelläkin matkalla tulee katsottua yksityiskohtia eri tavalla.

            

             Jos säät suosivat, eikä mikään mene vikaan, näyttäisi siltä,

             että on tulossa aivan ihana mustikkakesä.

             Rakastan mustikoiden poimimista. Menet metsään stressireppu selässä ja

             poistut sieltä aivan uutena ihmisenä, vailla huolen häivää. Ihan mahtavaa!

     Sitten tulikin ensimmäinen muurahaiskeko vastaan,
     mutta mitähän siellä on tapahtunut?
     Sulkia oli ympäriinsä ja nämä ei ollut varmaan ihan pikkiriikkisen linnun.
     Verta tai luita ei ollut, mutta muistin petojen olevan asiassa varsin siistejä,
     eli sulat saattavat jäädä siististi, mutta muurahaiskeon päällä, se hämmästytti kyllä.
     Jos joku viisaampi osaa sanoa, olisi kiva kuulla.  

               Tässä vielä lähempää kuvaa sulista, lähinnä linnun tunnistamismielessä.

                                              Hei, tuu jo!

Vaikka metsä on muuten vihreä, siellä asuu kettua, rusakkoa, perhosia, lintuja tosi paljon,
muurahaisia niin, että ilmeisesti siksi ei siellä kyitä ole, sisiliskoja jne. on siellä myös alue, jota sanon puiden hautausmaaksi. Alue laskee alas, vähän kuin sola, mutta ei tätä varmaan virallisesti siksi voi sanoa. Siellä on kaatuneita puita hurjasti ja keloja. Muutama vuosi sitten kaiken keskellä oli ruosteinen vanha sairaalasänky.
Nyt se on viety pois, mutta kovasti ihmettelin sitä vaivaa, millä se sinne on kuskattu. Alue on jotenkin jänskä, siellä tulee vähän karmiva olo ja akustiikka muuttuu selvästi. Jopa koira halusi sieltä pois, luultavasti siksi, että siellä tulee turvaton olo, kun puita nojailee toisiinsa.
 

                                       
                                       "solan" rinteessä on Kahden liitto

                             

                                        Matka jatkuu

                                         Luonnon muokkaama pitsiliina

                                     

                                         
                        Tähän metsäkuvien loppuun yritin lisätä videon
                        muurahaisten merkkipäivästä, mutta ei kyllä onnistu sitten
                        millään. Yritän myöhemmin uudestaan.


                                       Pari kuvaa tuli otettua myös eilen liikkuessa:

                                      
Ihana, ihana kesä!
                                         

                                       

                         

Lisää Dahlioita ja yllärimukulat!

Tänään päätin laitella vähän lisää siemeniä ja ah, kolme uutta Dahliaa. Dahliat sain eilen ja huomasin, että itivät jo, joten kiirus tuli.

  
Tämä Topmix White oli jokseenkin pliisun näköinen väreiltään ja tilasinkin sen muiden värikkäämpien
kehyksiksi. Lajike on matala ja pitäisi kukkia ihan kiitettävästi.


Sitten tällainen ihanuus:

                                                              Dolly H.

             Jos siitä tulee kuvan mukainen, joudun nauliutumaan parvekkeen tuoliin
             ja vaan ihailemaan sitä.


             Ja vielä Dahlia:

                                                         Lady Darlene

Kahden viimeisimmän kuvat täältä       

Samaisella sivustolla on myös pari aivan ihanaa puutarhakuvaa:

                             Enpä tiedä miten päin olisin, jos saisin tuossa tuolissa istuskella: )

Sitten lähtikin taas lapasesta ja multaan meni: 

                                                        Sipulia

Raparperia

Green Zebra, joka on tomaatti

Viimeisen kuva täältä

                                                      Ja lisäksi yksi tavistomaatti.

Tomaateille ja raparperille tosi myöhäinen kylvöaika, mutta katsotaan, joskus on onnistanut nämä vastarannankiiskeilytkin.

Parvekkeella on puulaatikko, jossa on viimevuotiset mullat edelleen. En tyhjentänyt sitä viime vuonnakaan kokonaan, vähän poistelin vanhaa ja lisäsin uutta. Nyt kun ruukkujen maalausprojekti on edelleen kesken (aina vähän tuulee, eikä voi silloin kyllä spreijata) olen heittänyt maalauksen tieltä kaikenlaista parvekehärpäkettä esimerkiksi tuohon puulaatikkoon. Istuettuani tänään nuo kasvit, satuin vilkaisemaan laatikon suuntaan ja siellähän pilkisti jotain vihreää!otin romppeita pois ja juu,u, siellä on jotakin.
Arvaus onkin, että mitä. Viime kesänä laatikossa oli alkukeväästä lilja, jonka ostin valmiina. Saatoin nakata sinne myös joululta säästämäni hyasintin sipulin. Sittemmin istutin siihen Dahlian ja gladiouksen. Loppujen lopuksi laatikosta tuli kokeiluastia, sinne vaan kaikki, mikä ei muualle enää mahdu, tai katsotaan lähtiskö tämä kasvamaan. Sinne taisi mennä valkosipulin kynttä, hernettä, ruusupapua ainakin, noiden edellämainittujen lisäksi.Veikkaukset ovat olleet hyasintti tai gladioulus.  Ensimmäisestä ei viime vuonna näkynyt jälkekään ja toinen ei kukkinut ollenkaan.

                                             Vihreää pilkotusta

                                                          
                             Lähempää tarkastelua. Tuossa oikealla oleva on varmasti
                             eri kasvi, ehkä  valkosipuli?

                                                  Kesällä 2011 laatikko.

                              Siellä on vasemmalla lilja, joka lopetti kukintansa,
                              sitten siellä on Dahlia, etualalla on jotain ja oikealla gladioulus.
                              Lattialautojen maalaamisen myötä laatikkoa käänneltiin,
                              joten ei  välttämättä ole samansuuntaisesti.
                              Oli miten oli, on tosi kiva jänskätä, mitä sieltä  tulee ja minkä väristä.
                              Ja jälleen on laki parvekkeella ei talvehdita, kumottu!


Ainoa negatiivinen puoli tuossa on, että tilan puute uhkaa. Olin suunnitellut juuri tuohon laatikkoon dahliat
ja nythän se ei käy oikein päinsä. Laatikon historia on muuten sellainen, että kävelin kerran yhden talon talkoolavan ohitse ja tuo laatikon kulma siellä näkyi. Se painaa aikalailla, mutta kannoin sen kotiin.
MUTTA laatikoita oli siellä lavalla kaksi ja kadun tänä päivänäkin, että miksi en mennyt hakemaan sitä toistakin poloista sieltä pois! Lavojen luona kannattaa olla siis tarkkana, samoin kirppiksillä jms.
Köynnöskukkien tukemiseen esimerkiksi voi löytää vaikka minkälaista ideaa.Itse olen pyöritellyt idistä sellaisesta lasten sängyn pinnalaidasta, (matala, pitkä sänky)siitä voisi tulla kiva säleikkö köynnöstäville kasveille.Ruukkuja kannattaa kysellä, ihmisten kaapeissa seisoo käyttämättömiä ruukkuja uskomattoman paljon. Kukkateline, jonka hioin ja lakkasin aiemmin, oli menossa myös roskalavalle, mutta päätyi hyppysiini siinä matkalla. Vanhat samovaarit, kuluneet kattilat, kumisaappaat, kuka tykkää mistäkin, mutta kaikki käy ruukuiksi: )





                      
                                           
                                                                                                                                                                                            

Loman odotusta!

Tällä hetkellä on koulussa niin kiirettä, että odotan suurella innolla koulun loppua ja aivojen heittämistä narikkaan. Fyysisesti istun tunneilla, mutta ajatus on ihan muualla, kuten mullan hypistelyssä, uusissa siemenissä ja sipuleissa joita tuli, kasveissa jotka odottaa koulintaa jne. eli varsin tuikitärkeissä asioissa; ) . Pari kertaa olen käynyt metsälenkillä koiran kanssa ja vielä päälle pyöräiltykkin. Kasvimaapalstoilla on kova tohina, tulppaaneja on paljon. Keväällä on niin ihana vaikutus, jonka näkee kaikkialla. Aurinko paistaa, ventovieraat ihmiset alkavat puhumaan toisilleen ja hymyilevät. Laitetaan kasvimaapalstoja, pyöräillään, bongataan perhosia, hypitään narua, -ihanaa, ihanaa energiaa! Parvekkeen kohdilla puuhat ovat olleet  kasvien kantamista sisälle ja ulos vuoronperään. Pelkään, että paleltuvat yöllä.Tänään tuli aloitettua myös parveketuolinpäällistä: ) Palaan näihin kuvien kera. Nyt laitan kuitenkin kaverin kuvan, jonka kanssa me ihmettelemme kevään merkkejä.Tai minä ihmettelen ja  hän maistelee kepit, risut, heinät ja herkuista suurinta: voikukat: )
                                                  

                                                  

Oi, mikä ihana ilma!

Paras aika vuodesta. Osa koivuista on avannut ujosti lehtensä, kielot ovat putkahtaneet maasta, mutta ovat vielä kerällä, mustikoiden lehdet ovat vielä supussa, kaikki on edessä ja ihan kohta vihreys räjähtää!
Linnut pitävät aivan mahtavia konsertteja.

Mutta mennäänpäs parvekkeelle. Tänään kasvit pääsivät jälleen ulkoilemaan.

                                     
                                         Mansikkaa, jota ostin Muhevaisesta.
                                        Samaa ostin viime kesänä ja maku on taivaallinen.

 Koska kasvihuoneessa oli niin lämmintä, upottelin kasveja ensin tähän kannuun, että varmasti on vettä juurissa asti. Sama pätee jos kasvin multa pääsee kuivahtamaan. Vettä sankoon ja kasvi uppeluksiin. Pidä niin kauan, että ilmakuplia mullasta ei enää nouse.

                                      Piparminttu, jonka ostin myös Muhevaiselta.

Yrteistä yleensä. Ihan ehdottomia lempiyrttejäni on basilika ja minttu. Basilikaa vihreänä, punaisena, pienilehtisenä, ihan minä vaan: )) Mintussa taas on tosi selkeitä makueroja. Ostin joku aika sitten kaupasta Aasian minttua. Aniksen maku oli todella vahva. Nyt se on mullassa ja toivon, että siitä lähtee tekemään lisää versoja vielä, mutta ei se kyllä sovi maustamattoman jugurtin raikastajaksi, kera hunajan.

Alunperin koko yrttikasvatuksen hullutus lähti rakkaudesta Kreikkalaiseen ruokaan. Ehdottomaksi suosikkikirjakseni  nousi kirja, Kreikkalainen keittiö, Rena Salaman. Kirjassa on kielen vieviä ruokia ja niihin moniin kuuluu tietenkin yrtit. Esimerkiksi Kreikkalainen perunafetasalaatti. Siihen tulee tilliä, persiljaa, minttua ja lisäksi vielä kevätsipulia. Halusin tehdä aika usein tätä, mutta kymppi pelkkiin vihreisiin ja muut ainekset päälle, oli mielestäni aikamoinen hinta salaatille. Joten siitä se sitten lähti...en maksa, kasvatan itse yrttini, sanoi tämä pikky Myy! Ja onhan siinä oma hohtonsa hakea ne parvekkeelta tuoreina: ) 

      Kuva ja tarkempi kirjan sisältö   

       Katsotaanpas karviaispuutani:

                                       Sen oksat ovat täynnä nupuillaan olevia kukkia.

Ja mitäs täällä pilkottaa? viime vuonna laitoin kaupasta ostettuja yrttejä karviaisen kanssa samaa ruukkuun ja  ruohosipuli sieltä vaan nousee. Jännä juttu, kun minkään ei pitänyt ruukussa talvehtia: ) Juurella on vielä kuolleita lehtiä. (Viime kesän kukkien lehdet heitin ruukun päälle karviaisen suojaksi talvelta.)

  

               
                  Laitoin myös tämän sipulit tänään kasvamaan.
                  Liljat ovat aivan ihania, mutta vaativat usein  kukkapenkin.
                  Tässä luvataan, että pärjäisi ruukussa ja jopa talvehtisi,
                  mutta sen suhteen olen  vähän skeptinen,  kunhan nyt saisi nuo kauniit kukat ensin.  

                  Aurinkoista keskiviikkoa ja linnunlaulua!  

                               

                                                               

Kohmeessa kukkakaupassa

Huips! Johan on satanut vettä. Pienempi paha se on kuitenkin , kuin lapin 17 cm:n  lumi. Sitäpaitsi luonnon kasvit saa vettä.
Aamupäivästä paistoi kuitenkin aurinko ja sekös sai meidät naapurin kanssa hetken unelmoimaan kesästä ja kukista. Viime kesänä pyöräilimme kesämekoissa kukkakauppaan ja kun palasimme oli meidän pyörien edessä ja takana jos minkä näköistä kukkaa ja puskaa, jotain ruusuakin taisi olla, joten ajonäkyvyys oli vähän kyseenalaistakin. Tämän jälkeen ihan intopiukeina istuttelimme kukkia. Ihana päivä.
Ollaan kait jokseenkin kärsimättömiä tapauksia, kun tänään sen auringon paistaessa aamupäivällä päätimme lähteä taas pyörillä kukkakauppaan. Ajatus oli ihan hieno, mutta kaukana siitä viime kesästä. Ensiksi kaverin takarengas tyhjeni , joten sitä pumpattiin sitten matkalla ja kukkakaupan edustalla. Sitten kierreltiin siellä Muhevaisessa, mutta oli tosi kylmä. Lopulta päädyimme hiplaamaan siemeniä vähän pidemmäksi aikaa, koska sisällä oli lämmin. Takaisin ajoimme sormet kohmeessa ja kotiuduttuani hain kaikki parvekkeen kasvihuoneessa olevat taimet sisälle lämpöiseen. Sitten alkoikin sataa.
Matkaan tarttui kuitenkin jotakin pientä, ihanan näköinen minttu, kolme jotakin reunuskukkaa, kaksi mansikkaa ja parvekeliljan sipuli. Mansikoista....pidin niitä viime vuonnakin. Olivat aivan ihanan makuisia, mutta aikalaillahan noita saisi olla, että oikein suu mansikoista makeaksi tulisi.  Laitan niitä kuitenkin ruukkuihin kukkien kavereiksi. Niiden lehdet ja kukat ovat siellä kivan näköisiä ja aina silloin tällöin jostakin ruukusta pilkottaa makea punainen kiitos kastelusta: )

Asiasta kukkamultaan

En ole mikään kukkamulta asiantuntija. Lähinnä on tullut ostettua sitä, mitä helpolla ja suht edullisesti saa paljon.
Viime vuonna taisin käyttää Biolania, niin kuin monena aiempanakin vuotena. Tänä vuonna on monta ostettu sitten tällaista:

                                                     
Green care

K-rauta myi sitä 4x50l säkkiä kympillä ja sepäs oli sopiva kukkarolle. Joskus olen sekoittanut joukkoon hiekkaa ja koska keväisin on edellisvuoden joissakin ruukuissa jäljellä edelliskesän multaa, saatan sekoittaa uutta ja vanhaa keskenään. Järkeilen sen niin, että siinä on silloin vähemmän ravinteita ja sopii esikasvatukseen esimerkiksi. Ei ehkä mikään puutarhurin vinkki, mutta toimiva ollut ainakin tähän asti.

Ruukkujen pohjille laitan joskus kiviä kahdesta syystä. Ne ajavat saman asian kuin rikotut saviruukun sirpaleet, eli salaojituksen ja siksi, että ne pitävät kevyempiä ruukkuja pystyssä paremmin, vaikka olisi tuulta enemmänkin. Salaojituksen ideahan on, että kasvi ei huku veteen, vaan vesi haihtuu hiljakseen pois tilasta, joka ei ole tekemisissä kasvin kanssa.

Olen joskus lukenut, että kastemato ruukussa pitäisi mullan kuohkeana ja näin varmaan onkin, mutta olen jättänyt madot kuitenkin elämään vapaata elämää muualle. Lue: en haluaisi millään koskea matoihin; )

Sitten se lannoitus. Kukkiin ja ei syötäviin kasveihin olen sekoittanut jo multaan lannoiterakeita. Syötäviin olen ostanut nestemäistä lannoitetta, joka sopii kaikille kasveille. Näitä valmislannotteita on todella paljon ja jokainen löytää varmasti omien kasvien lannoitteen.

Koska tämä vimma hypistellä multaa alkoi jo lapsena mummon kanssa, palaankin hetkeksi ajassa taaksepäin rakentaakseni aasinsillan seuraavaan.

Oma muistoni on aivan selkeä tunkio eli avokomposti. Ei se ollut mikään hieno kehikko, vaan kasa, mihin kaadettiin kaikki maaksi muuttuva. Tämä oli pihan perällä. Äitini on myös kertonut, että mummo seisotti vettä, jossa oli kananmunankuoria ja haju oli aikamoinen, mutta kasvit viihtyivät. Mummoni olikin aikamoinen puutarhuri, piha kukki aina kesäisin ja juuri jouluksi avasivat useat Amaryllikset kukkansa.
Pihasta tuli myös ruokaa, mutta valitettavasti reseptit eivät kulkeneet eteenpäin.
Hämärä muistikuva on vuuasta, jonka päällä oli voikukkia, mutta oliko se sitten salaatti, jonka koristeena kukat olivat tai jotakin muuta, siitä ei ole tietoa, mutta pienen tytön silmissähän se oli kaunista ja jäikin varmaan siksi mieleen. Joulun valmistelun mummoni aloitti jo elokuussa, kellarin hyllyt täyttyivät lasipurkeista, joiden sisällä oli puutarhaan aarteet. Sienien ja marjojen poimiminen oli itsestäänselvää, kuin myös sitten äidilleni ja sitten minulle ja myös omille lapsilleni. Mummon aikana elettiin kuitenkin vielä Helsingissäkin pitkälle omavaraisesti kasvien ja kasvisten suhteen.

                                                            Minä ja mummi  

Ja sitten takaisin kasvien kasvatukseen, mutta vanhan ajan tyyliin, eli vuoden -55 lannoituskeinoja huonekasvien lannoitukseen, mutta samat pätevät varmasti parvekkeella oleviin kasveihin:

-kahvinporot
-tupakantuhka (tänä päivänä varmasti vaikeasti hankittavissa)
-Palaneen karbidin tuhka  Mitä karbidi on?
-murskatut munankuoret ja munankuorien keitinvesi
-ammoniakinsekainen vesi
-Huonekasvit kasvavat hyvin , jos multaan sekoitetaan kerran tai pari vuodessa ruokalusikallinen naurisöljyä
-hyvää lannoitusaineitta on hiiva veteen sekoitettuna

Ohjeet ovat Werner Söderströmin osakeyhtiön julkaisemasta kirjasta.

Lisään näihin kotikutoisiin lannoituksiin vielä nokkosveden, joka siis on ihan vedessä liotettuja nokkosia.

Isoäidin kasvien sivuilla (joka on myös yksi lempi siemenkaupoistani) löytyy myös nokkosesta ja lannoituksesta asiaa.

Isoäidin lannoitusopas

Ainoa mitä olen kokeillut on nokkosvesi. Kananmunan kuorien kohdalla ajattelen naapureitani, jos sen haju on niin tuju, kun on kerrottu; )

Kahvinporoja voisi toki kokeilla. Muutoin taidan tyytyä lannoitenesteeseen. Oletko kokeillut jotakin näistä? Toimiko se? Tai onko sinulla vanhan ajan muistoja kasvien kasvatuksesta?




                            

Tilaa vähän, ajatuksia paljon

Tänään olen viettänyt rehellisesti sanottuna lorvikatari päivää opiskelustani ja uhrannut muutamia ajatuksia parvekkeelle. Spreijasin jälleen kukkaruukkua, jonka ruskea ei tunnu kovin helposti menevän piiloon, kun taas pienempi ruskea on mattapintaista muovia ja huomattavasti helpompi. Sipuleista liljasta, Phloxista, jota leimuksi sanotaan, eikä karjalanneidosta näy jälkeäkään. Joku on siis mennyt pieleen niiden kohdalla. Dahlian laitoin samana päivänä purkkiin ja se on kuitenkin noin 20 cm korkea jo. Koska ajatuksena on saada parveke minikokoiseksi puutarhaksi, etsin ideoita kasvien kiinnitykseen. Alla olevassa kuvassa huomio kiinnittyi heti tuohon kaareen.

                                              
Alunperin löysin kuvan täältä: casahaus
Muutamia hakuja tehdessä törmäsin samaan kuvaan toisella sivustolla, jossa kerrottiin, että putkien kaaret on tehty kupariputkesta ja väliköt bambusta. Idea on hieno. Aloinkin sitten pohtimaan kiinnitystä ja ainoa mitä keksin on, että seinään porattaisiin renkaat. Eli vähän kun koukut, mutta lenkit on umpinaiset, en tiedä mikä niiden virallinen nimi on.Tuo kaiteen puoleinen pää pitäisi saada myös tukevaksi, että tuuli ei sitä keikuta.
Jos bambuun ei halua sijoittaa, kävisi sijasta varmaankin paju (maanomistajan luvalla) .

Aiempina vuosina olen tahtonut paljon maanläheisiä värejä parvekkeelle. Ruskeaa, vihreää jne.
Parvekkeella on ollut ja on vieläkin jonkin verran kiviä, muutamia kannonpaloja jms. rekvsiittana. Yhtenä kesänä halusin kuulla veden solinaa ja laitoin ruukkuun, joka on muuten se sama, jota nyt tuunailen, pohjalle hiekkaa, sitten täytin sen vedellä ja asensin kivillä vanhan akvaarioni suodattimen pystyyn kivien avulla. Suodatin jäi sen verran pintaan, että vesi liikkui ja suodattimen peitti sen päällä olevat liuskamaiset kivet.  Kivikyhäelmään laitoin jonkin kasvin ja se oli kyllä aika kiva. Haittapuoli oli se, että vettä piti lisätä sen haihtuessa.

Nyt haluan kuitenkin värejä. Tämän kuvan "parveke" on hippasen isompi, kuin oma patalapun kokoinen, mutta värimaailma on jotakuinkin sitä mitä tahtoisin.

                                             Ramelton

Turkoosi, keltainen, aniliininpunainen. Ovi ja ikkunaluukut on aivan ihanat.
Palataan kuitenkin patalappukokoon, eli värit pitää melkeinpä laittaa ruukkuihin, istuintyynyihin, kukkiin. Mietin kyllä puurimoja (väh 5cm), jotka maalaisi turkooseiksi ja naputtaisi ikkunaa reunustamaan...hmm....

Ekodesign

Vaikka en olekkaan designsisustaja, en voi olla ohittamatta Uuden mustan sivuilla olevia  designtuotteita niiden ekologisuus ajattelun vuoksi.
Ideat ovat aivan ihania.  Kuinka kauan tuollainen tuoli kestää kasvaa, sitä ei kerrota tosin.
Lamppuun rakastuin oikopäätä....tällaiset vastaavat voisivat toimia kesä-aikana myös pihoilla.

Uusi musta

Dahlia

Dahlia on yksi lempikukistani. Sen värit yllättävät aina ja kukat ovat todella kauniita. Parvekkeelle se sopii hyvin, enkä ole kokenut sen hoitoa kovinkaan vaativaksi. Tämä tämän vuotinen kasvaa kovalla vauhdilla. Harmittaa, että en ostanut  useampia, toisaalta tila on rajallinen ja vaikka nämä pikkuruukut, joissa on tällä hetkellä yrttejä, tomaattia jms. mahtuvat nyt pieneen tilaan, tulevat ne viemään lopulta aikamoisen ison palan parvekkeen tilasta.
Olen esikasvattanut Dahlian sipulit noin 10- 15.cm halkaisijaltaan olevissa ruukuissa ja siirtänyt lämpimien ilmojen alkessa alkukesästä puulaatikkoon. Multaan olen sekoittanut kasviravinnerakeita. Samaan laatikkoon olen laittanut hernettä tai vaikka ruusupapua taakse ja sitten kaveriksi joitain muita kukkia, mutta Dahlia on saanut olla aina laatikon kuningatar.