Viime vuonna taisin käyttää Biolania, niin kuin monena aiempanakin vuotena. Tänä vuonna on monta ostettu sitten tällaista:
Green care
K-rauta myi sitä 4x50l säkkiä kympillä ja sepäs oli sopiva kukkarolle. Joskus olen sekoittanut joukkoon hiekkaa ja koska keväisin on edellisvuoden joissakin ruukuissa jäljellä edelliskesän multaa, saatan sekoittaa uutta ja vanhaa keskenään. Järkeilen sen niin, että siinä on silloin vähemmän ravinteita ja sopii esikasvatukseen esimerkiksi. Ei ehkä mikään puutarhurin vinkki, mutta toimiva ollut ainakin tähän asti.
Ruukkujen pohjille laitan joskus kiviä kahdesta syystä. Ne ajavat saman asian kuin rikotut saviruukun sirpaleet, eli salaojituksen ja siksi, että ne pitävät kevyempiä ruukkuja pystyssä paremmin, vaikka olisi tuulta enemmänkin. Salaojituksen ideahan on, että kasvi ei huku veteen, vaan vesi haihtuu hiljakseen pois tilasta, joka ei ole tekemisissä kasvin kanssa.
Olen joskus lukenut, että kastemato ruukussa pitäisi mullan kuohkeana ja näin varmaan onkin, mutta olen jättänyt madot kuitenkin elämään vapaata elämää muualle. Lue: en haluaisi millään koskea matoihin; )
Sitten se lannoitus. Kukkiin ja ei syötäviin kasveihin olen sekoittanut jo multaan lannoiterakeita. Syötäviin olen ostanut nestemäistä lannoitetta, joka sopii kaikille kasveille. Näitä valmislannotteita on todella paljon ja jokainen löytää varmasti omien kasvien lannoitteen.
Koska tämä vimma hypistellä multaa alkoi jo lapsena mummon kanssa, palaankin hetkeksi ajassa taaksepäin rakentaakseni aasinsillan seuraavaan.
Oma muistoni on aivan selkeä tunkio eli avokomposti. Ei se ollut mikään hieno kehikko, vaan kasa, mihin kaadettiin kaikki maaksi muuttuva. Tämä oli pihan perällä. Äitini on myös kertonut, että mummo seisotti vettä, jossa oli kananmunankuoria ja haju oli aikamoinen, mutta kasvit viihtyivät. Mummoni olikin aikamoinen puutarhuri, piha kukki aina kesäisin ja juuri jouluksi avasivat useat Amaryllikset kukkansa.
Pihasta tuli myös ruokaa, mutta valitettavasti reseptit eivät kulkeneet eteenpäin.
Hämärä muistikuva on vuuasta, jonka päällä oli voikukkia, mutta oliko se sitten salaatti, jonka koristeena kukat olivat tai jotakin muuta, siitä ei ole tietoa, mutta pienen tytön silmissähän se oli kaunista ja jäikin varmaan siksi mieleen. Joulun valmistelun mummoni aloitti jo elokuussa, kellarin hyllyt täyttyivät lasipurkeista, joiden sisällä oli puutarhaan aarteet. Sienien ja marjojen poimiminen oli itsestäänselvää, kuin myös sitten äidilleni ja sitten minulle ja myös omille lapsilleni. Mummon aikana elettiin kuitenkin vielä Helsingissäkin pitkälle omavaraisesti kasvien ja kasvisten suhteen.
Ja sitten takaisin kasvien kasvatukseen, mutta vanhan ajan tyyliin, eli vuoden -55 lannoituskeinoja huonekasvien lannoitukseen, mutta samat pätevät varmasti parvekkeella oleviin kasveihin:
-kahvinporot
-tupakantuhka (tänä päivänä varmasti vaikeasti hankittavissa)
-Palaneen karbidin tuhka Mitä karbidi on?
-murskatut munankuoret ja munankuorien keitinvesi
-ammoniakinsekainen vesi
-Huonekasvit kasvavat hyvin , jos multaan sekoitetaan kerran tai pari vuodessa ruokalusikallinen naurisöljyä
-hyvää lannoitusaineitta on hiiva veteen sekoitettuna
Ohjeet ovat Werner Söderströmin osakeyhtiön julkaisemasta kirjasta.
Lisään näihin kotikutoisiin lannoituksiin vielä nokkosveden, joka siis on ihan vedessä liotettuja nokkosia.
Isoäidin kasvien sivuilla (joka on myös yksi lempi siemenkaupoistani) löytyy myös nokkosesta ja lannoituksesta asiaa.
Isoäidin lannoitusopas
Ainoa mitä olen kokeillut on nokkosvesi. Kananmunan kuorien kohdalla ajattelen naapureitani, jos sen haju on niin tuju, kun on kerrottu; )
Kahvinporoja voisi toki kokeilla. Muutoin taidan tyytyä lannoitenesteeseen. Oletko kokeillut jotakin näistä? Toimiko se? Tai onko sinulla vanhan ajan muistoja kasvien kasvatuksesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti