Remonttiraija päivää!

Sahaaminen ei olekkaan niin vaikeaa, kun luulin. Olen monen monta kertaa sahannut lehtisahalla, mutta tänään tuli sahattua ihan perussahalla lattialautoja sopiviksi. Pyysin ensin miestä tekemään sen, mutta odoteltuani (noin kymmenen minuuttia; ) tartuin itse sahaan. Kukkateline, jonka pelastin kierrätyslavalle menolta viime kesänä, oli kärsinyt totaalisesti talvesta ja siitä hilseili maali irti. Hioin sen pojan kanssa. Alkusuunnitelma oli maalaaminen uudestaan, mutta päätin jättää sen "vanhan" näköiseksi lopulta. Askarteluun tarkoitettua lakkaakin sattui olemaan ja sitä vähän suihkuttelin päälle. Parvekekamat oli jälleen makkarissa ja nostettiin kasvihuone vihdoin paikalleen. Seuraava ongelma olikin sitten siinä, että kasvihuoneen alla ei ole mitään levyä, joten ilmaahan sieltä sisälle tulee ja lisäksi se ei mene ihan tasaisesti lattialle. Sitten pääsi mieskin sahaamaan vuorostaan lastulevyn paloja sinne alle. Hetkittäin tuntuu, että tuleeko tästä valmista ollenkaan ja ennenkaikkea on hullua kanniskella noita kamoja edes takas, mutta eipä tässä ilmojen puolesta vielä kiire ole. Opiskelun puolesta on menossa sellainen stressikausi, että tällainen nysvääminen saa ajatukset edes hetkeksi niistä pois ja ah ihanuus sitä päivää, kun koittaa kesäloma ja saa nyppiä lehtiä ja haistella multaa! Se on kuin palkinto siitä, että jaksoi taas ravata kylmässä ja pimeässä monta kuukautta.

Osa kasveista ikkunalla jo vihertää, tässä niistä kaksi:

                                                             Pojan pinaatti

                                                         Dahlia kurkottaa kohti valoa

Aika moni sanoi, että karviaispuu ei talvehdi parvekkeella, mukaanlukien myyjä. Tämä näyttää olevan varsin hengissä kuitenkin. Suojana sillä ei muuta ollut, kun ruukussa kasa viimevuoden kasvien lehtiä. Kastelun lopetin lokakuussa.

Vasta maalatut lattialaudat ja miun uusi kulta: ) Aurinkoa ja lämpöä odotellen.